Paljastaako KMTK, kuinka monen tuhannen järven maa Suomi on?

16.7.2019

Suomi, tuo 57 000 – 168 000 järven maa. Maanmittauslaitoksen blogissa (12.7.) pohdittiin Suomen järvien määrään liittyvää problematiikkaa, kun täsmällistä vastausta ei nykyisestä maastotietokannasta löydy. Muuttuuko tilanne uuden Kansallisen maastotietokannan myötä?

Kesäinen maisema, jossa vesistöä ja koivuja
Julia Hautojärvi
Liplattaako tässä joki vai onko kyseessä sittenkin järven osa?

Lue blogikirjoitus tästä: Suomi, 57 000–168 000 järven maa

Aiheeseen pureutui myös Ylen uutiset haastattelemalla Maanmittauslaitoksen maasto- ja rajatiedosta vastaavaa johtajaa Juha Vilhomaata, joka kertoi artikkelissa, että maastotietokannan uudistushanke eli KMTK voi tuoda nykyistä paremmat eväät järvikysymyksen ratkomiseen. Jos ei suoraa vastausta, niin ainakin KMTK tarjoaa paremmat mahdollisuudet lähteä analysoimaan niin järvien määrää kuin muitakin maastotietoihin liittyviä kysymyksiä. 

– Kun nykyinen maastotietokanta suunniteltiin, tavoitteena olivat sellaiset tiedot, että kun ne piirretään kartalle, saadaan maastossa kulkemista helpottava peruskartta. Analyysikäytössä pitäisi kuitenkin pystyä selvittämään esimerkiksi, montako tietyt hakuehdot täyttävää vesialuetta Suomessa on, tai mikä on esimerkiksi tietyn kylän rakennusten lämmitysmuoto, Vilhomaa taustoittaa. 

Muuttuneisiin tarpeisiin halutaan vastata uudenlaisella maastotietokannalla, jota rakennettaan KMTK-ohjelmassa. Yksi oleellinen ero KMTK:n ja nykyisen maastotietokannan välillä on, että kaikille kohteille annetaan yksilöivät tunnuksen, joiden avulla tietoa voi linkittää toisiinsa. KMTK:ssa Saimaan eri osat – kuten Myhkiönselkä, Huuhanselkä ja Kaidonselkä – tietävät muodostavansa Saimaa-nimisen järven, kun ne nykyisessä maastotietokannassa liplattavat erillisinä järven osina. 

Entä sitten kaikki muut järvet tai sellaiseksi mahdollisesti laskettavat? Saimaa on kaikille tuttu, tunnistipa maastotietokanta sitä tai ei. Saammeko KMTK:n myötä selvyyden myös siitä, onko Suomessa järviä 60 vai 160 tuhatta? Kyllä ja ei, pohtii Vilhomaa.

– Asiasta kiinnostunut voisi tehdä KMTK-haun, joka palauttaa hänelle esimerkiksi kaikki ne vesialueet, joilla on tietty minimikoko, tietty leveyden ja pituuden suhde erotukseksi joista ja esimerkiksi sellainen topologinen ominaisuus, ettei se ole osa virtaavaa vettä. Hakuun voisi laittaa myös sellaisen ehdon, että jos vesialueen nimessä on järvi-pääte, alue lasketaan järveksi vaikkei se asetettua minimikokoa täyttäisikään, tai vastaavasti lampi-päätteisiä ei laskettaisi mukaan. 

KMTK ei yritäkään olla ylituomari määrittelemään, kenen mökkisaunasta pulahdetaan järveen ja kenen kotivesi onkin ”vain” lampi. Se kuitenkin mahdollistaa, että voimme kaivaa vesistöistä tai esimerkiksi metsistä ja rakennuksista entistä täsmällisempää tietoa, josta on hyötyä niin ammattilaisille kuin tavallisille luonnossa käyskentelijöillekin.

– Yksilöivät tunnisteet ja niiden mahdollistama linkitys on se juttu, joka mahdollistaa analyysit. Lisäksi täsmällisesti määritellyt käsitemallit, Vilhomaa painottaa.

Mikä on järvi?

  • Järvelle ei ole olemassa virallista kokomääritelmää.
  • Wikipedian mukaan Suomalainen maantieteilijä J. G. Granö (1882–1956) määritteli järveksi vähintään 200 metriä pitkän vesialtaan.
  • KMTK:n hydrografia-teeman käsitemallissa järvellä tarkoitetaan ”merestä erillään olevaa maaston muotojen rajaamaa yhtenäistä vesialuetta. Järvet kuuluvat vakavesiin, jotka ovat luonnon vedenkierron osana olevia veden jatkuvasti peittämiä alueita, joilla vedenpinnan korkeus pysyy alueellisesti samalla tasolla eikä niissä ole olennaista virtaamaa.”
  • Kansallisessa maastotietokannassa järvialueen perusyksikkö on järven osa. Järven osaksi katsotaan ”kaikki yli 0,1 hehtaarin sisämaan vedenpeittämät alueet, jotka eivät ole altaita tai virtavesiä”. Tätä pienemmät veden täyttämät alueet määritellään vesikuopiksi. 
  • Kielitoimiston sanakirja määrittelee järven olevan ”lampea suurempi veden täyttämä (luonnon)allas”, kun taas lampi puolestaan on ”järveä pienempi (luonnon)vesiallas”.