Blogi: Metsävaratieto osaksi Suomen karttoja

12.11.2018

Paikkatietoalusta-hankkeen KMTK Metsä-projektissa mietitään, miten metsävaratieto vietäisiin osaksi Kansallista maastotietokantaa. "Jos lähtee vaikkapa koiran kanssa lenkille, lasten kanssa retkeilemään tai etsimään hyviä marja- ja sienimetsiä, olisihan se hieno juttu, että kartaltakin löytyisi parempaa tietoa siitä, millaista metsää on", kirjoittaa Juho Heikkilä, metsätiedon johtava asiantuntija Metsäkeskuksesta.

Blogi: Metsävaratieto osaksi Suomen karttoja
Julia Hautojärvi

”Mitä on Nokian takana? Metsä, metsä”, laulaa Ismo Alanko.

Suomen metsäkeskuksen yhtenä lakisääteisenä tehtävänä on ylläpitää metsävaratietoa yksityismetsistä. Metsiä inventoidaan kaukokartoitusperusteisella menetelmällä, jota varten mitataan edustava otos maastokoealoja eri tyyppisistä metsistä. Metsävaratietoa myös päivitetään jatkuvasti erilaisista tietolähteistä sekä kasvatetaan kasvumalleilla. Metsävaratietoa käytetään laajasti käytännön kuvio- ja tilatason metsätaloudessa ja laadultaan se vastaa pitkälti perinteistä kuvioittaista maastoarviointia.

Metsien inventointi jatkuu entistä ehompana tulevallakin vuosikymmenellä kansallisen laserkeilaus- ja ilmakuvausohjelman myötä. Tavoitteena on myös parantaa merkittävästi laserkeilauksen laatua ja tihentää nykyistä 10 vuoden keilaussykliä. Metsäkeskus on mukana suunnittelemassa laserkeilausohjelmaa Maanmittauslaitoksen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

Metsäkeskuksella on metsänomistajille ja metsäalan toimijoille suunnattu Metsään.fi-palvelu, jossa on jo 106 000 metsänomistajaa ja 2 600 toimijakäyttäjää 680 yrityksestä. Metsään.fi-palvelussa metsänomistaja päättää kenelle toimijalle haluaa tietonsa jakaa. Palvelussa voi tarkastella omia metsiään, siellä olevia arvokkaita luontokohteita, laittaa metsätöitä liikkeelle sekä hoitaa asiointia mm. metsänkäyttöilmoituksiin ja Kemera-rahoitukseen liittyen. Keväällä uudistettiin metsätietolakia siten, että metsätieto tuli myös avoimeksi. Avointa tietoa voi kuka tahansa selata ja ladata Metsään.fi-verkkosivuston kautta. Tällä hetkellä on siirretty jo 1,7 miljoonaa tiedostoa. Tarjolla on myös tekninen käyttöyhteys rajapinnan kautta. Avoimen metsätiedon sisältö on sama, mutta sen yhteydessä ei jaeta metsänomistajan henkilö- tai yhteystietoja.

Maanmittauslaitoksen maastotietokanta on paikkatietoon liittyvän toiminnan perusta ja erinomainen sellainen. Maastotietokanta on myös tärkeä osa Metsäkeskuksen metsävaratiedon tuotantoa ja monessa muussakin mukana. Yleisestikin kukapa ei olisi Maanmittauslaitoksen karttoja käyttänyt joko sellaisenaan tai jonkin sähköisen palvelun taustalla. Mutta jos poistaa kaikki muut maastotietokannan luokat, niin mitä jää jäljelle? Valkoisia alueita, joilla on puustoa kuvaavia karttamerkkejä, eli metsä. 

Taimikkoa vai varttuneempaa puustoa, männikköä vai kuusikkoa?

Nykyisellä kaukokartoituksella syntyy tietoa kaikista metsistä omistajasta riippumatta. Olemmekin Paikkatietoalusta-hankkeen KMTK Metsä-projektissa miettineet, miten metsävaratieto vietäisiin myös osaksi Kansallista maastotietokantaa ja sitä kautta Suomen karttoja. Määrittelyt ovat jo pitkällä ja ajatus on, että metsä esitettäisiin pääosin Metsäkeskuksen kuvioista muodostettuina alueina karttamerkkien sijaan. Kansallisen maastotietokannan metsäluokituksen lähtökohtana olisi ensisijaisesti tavallinen luonnossa liikkuja, eli tavoitteena on pitää tieto selkeänä ja riittävän yksinkertaisena. Jos tarvitsee tarkempaa tietoa, niin sitä löytyy Metsäkeskuksen kautta. Kansallisen maastotietokannan metsä kuvaisi, onko kyseessä aukkoa, taimikkoa, nuorta tai varttuneempaa puustoa ja onko männikkö, kuusikko, lehti- vai sekametsä. Tietoa myös päivitettäisiin esimerkiksi parin vuoden välein, koska metsässä tehdään jatkuvasti hoitotöitä ja hakkuita. 

Hetkessähän tämä tieto ei kattavana synny. Metsäkeskuksella on tällä hetkellä tietokannassaan 12,5 miljoonaa hehtaaria ylläpidettävää metsikkökuviotietoa, joka on noin 88 % yksityismetsistä. Vuosikymmenen vaihtuessa tietoa on kaikista yksityismetsistä. Viime vuosina laserinventointia on tehty myös kattavasti omistajaryhmästä riippumatta ja sitä jatketaan. Arvioisin, että viimeistään tulevan vuosikymmenen puoliväliin mennessä Metsäkeskuksen metsävaratieto kattaa kaikki metsät.

Päätettävänä tietysti on, että viedäänkö metsävaratieto osaksi Kansallista maastotietokantaa jo ennen kuin se on täysin kattavaa, jolloin osa metsästä olisi Metsäkeskuksen ja mahdollisesti Metsähallituksen aineistojen perusteella tuotettuina kuvioina ja osalla alueista olisi edelleen metsää kuvaavia karttamerkkejä. Tämä aiheuttaa tietysti omat haasteensa Kansallisen maastotietokannan metsätiedon kuvaamisessa, mutta toisaalta, jos tietoa on jo laajasti, niin miksipä ei. 

Lopuksi voisi todeta, että jos lähtee vaikkapa koiran kanssa lenkille, lasten kanssa retkeilemään tai etsimään hyviä marja- ja sienimetsiä, niin olisihan se hieno juttu, että kartaltakin löytyisi parempaa tietoa siitä, että millaista metsää on… Nokian takana.

Kuulaita loppusyksyn päiviä, jolloin on muuten hyvä olla metsässä!

Juho Heikkilä, Metsäkeskus

Kirjoittaja on metsätieteiden lisensiaatti Tuusulasta, joka työskentelee Metsäkeskuksessa metsätiedon johtavana asiantuntijana.